Finnware-peli Liero vuodelta 1998 oli monen ysärillä nuoruuttaan eläneen vakiokalustoa. Luovan hullu – Worms-peleistä nimensä ja inspiraationsa saanut – ammuskelupeli oli melkoista tykitystä monessakin mielessä. Madot ryömivät, kaivautuivat mullan läpi ja tietysti räiskivät toisiaan kaiken sorttisilla aseilla – tosiaikaisesti, mielellään saman näppäimistön ympärille ahtautuneena.
Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin australialainen Shubo Debnath päätti tarttua haasteeseen ja modernisoida taistelun nykylaitteille.
Nostalgian aallonharjalla
Giblingsistä näkee heti, että se on eräänlainen Liero-variantti. Muutaman otuksen voimin taistelu käydään pienillä areenoilla, joilla on suuri korkeusulottuvuus. Hahmot nykäisevät itsensä yläilmoihin laukaistavan ninjaköyden avulla, joka kiidättää ukot helposti suuriinkin nopeuksiin.
Alussa hahmoilla on yhdeksän erilaista vaihdettavaa asetta, jotka voi valita melko laajasta valikoimasta. Tätä ulottuvuutta voi laajentaa Wormsista tutuilla laatikoilla, joista paljastuu paljon tuhovoimaisempia tykkejä mustasta aukosta gaussikivääriin.
Pelimuotoja on muutamia, mutta viime kädessä tavoite on selvä: vastustajista on päästävä eroon. Tämä tehdään helkkarinmoisella präiskyttelyllä, samalla pyrkien itse pysymään elossa mahdollisimman pitkään. Käytännössä tulilinjalta pois pysyminen vaatii jatkuvaa liikettä ja vähintäänkin hyppimistä, jotta sihtaaminen pelaajaan itseensä ei ole aivan liian helppoa.
Kentät reagoivat osin tuhoutumalla, vaikka mukana on myös tuhoutumattomia osia. Käytännössä melko pian maasto näyttää melkoiselta emmentalilta, kun räjähteiden kraatterit täplittävät maisemaa.
Kavereille kanssa
Pelaaminen onnistuu niin tekoäly- kuin ihmisvastustajia vastaan verkossa tai vierekkäin istumalla. Käytössä on pelinhaku verkossa, mutta käytännössä pelaaminen vaatii sopimista kavereiden kanssa, sillä satunnaisseuraa ei juuri löydy.
Yhdellä koneella pelaamista rajoittaa se, että tähtääminen vaatii hiiren käyttämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että klassinen näppäimistön äärelle tunkeminen ei onnistu, vaan muiden samalla koneella pelaavien on käytettävä peliohjainta. Käy se näinkin.
Pelitiloja on lukuisia, on hobbesilaista kaikkien sotaa kaikkia vastaan, tiimipeliä kahdella tai kolmella tiimillä, kuninkaallistaistoa nousevalla vedenpinnalla, zombeja vastaan taistelua, erilaisia katanoilla taisteltavan ninjamoden kaltaisia asetiloja ja monia muita. Valikoimasta on onnistuttu rakentamaan monipuolinen, mutta ottaen huomioon rajoittavat tekijät.
Ammuskelu- vai bilepeli?
Kaikenlaista gutaa ja nostalgiahermoa kutkuttelevaa on selvästi onnistuttu rakentamaan, mutta onko Giblings sitten vaivan väärti? Kyseessä on todella indie-harrastepeli, joka on tehty rakkaudella. Vitosen hintakaan ei ole kovin paha.
Giblings ratsastaa nostalgialla, sillä kuolemasta syntyvät plöts-äänet ja absurdit verilammikot toimivat erinomaisen tutusti. Hauskaa!
Omat kömpelyytensä julkaisussa kuitenkin on. Viime kädessä tohinointia jaksaa kavereiden kanssa vain oman määräaikansa. Ja hyvä näin, sillä kyseessä on käytännössä bilepelien kategoriaan menevä sekoilupeli – yksin botteja vastaan pelaamista jaksaa tuskin tuntia kauemmin.
+ Hyvä hinta-laatusuhde
+ Tanakkaa tykittelyä
– Hitusen minimalistinen
Tähdet
Testialusta: PC
Julkaisupäivä: 16.10.2026
Ikäraja: S
