Scifi-klassikot käsittelyssä on juttusarja, joka esittelee science fiction -kirjallisuutta, joita voidaan hyvällä syyllä ja kiistatta pitää klassikoina. Keskitymme sarjassa wanhaan kirjallisuuteen, joita voidaan pitää nörtin yleissivistykseen kuuluvina teoksina – tai vähintään tutustumisen arvoisina.
Replikaattorit aktivoitu
Robert Heinlein on yksi science fictionin Grand Mastereista – ja itse asiassa ensimmäinen kyseisen arvonimen saanut henkilö. Voit lukea aiemman arvostelun hänen [Kuu on julma -romaanistaan].
Panoksena tulevaisuus (Double Star) vuodelta 1956 on yksi neljästä Heinleinin Hugo-palkitusta romaanista, ja myös ensimmäinen hänen voittamansa Hugo. Kirja on kooltaan napakka, sillä suomennos on pituudeltaan vain 168 sivua, joten se ylittää juuri ja juuri pienoisromaanin koon.
Päähenkilö Lawrence Smith on ammattinäyttelijä, joka lahjakkuudestaan huolimatta elää ateriasta toiseen ilman suurempaa elämänsuunnitelmaa. Yllättäen häntä pyydetään työskentelemään hetken aikaa vaikutusvaltaisen poliitikko John Bonforten kaksoishenkilönä.
Ihmiskunta on levittäytynyt koko Aurinkokuntaan, mutta ihmisten lisäksi Marsissa asuu omintakeisen sääntöorientoituneita olentoja. Suhtautuminen heihin on poliittisesti tulenarka kysymys. Bonforte on ajanut voimakkaasti liberaalia linjaa, jossa kaikki Aurinkokunnan asukkaat saavat samat oikeudet. Nyt Bonforten kidnappaus vaarantaa kuitenkin kaiken.
Napakka kertomus sukeltaa niin politiikan kuin näyttelemisen taidon maailmaan onnistuen kuvaamaan molempien taiteenlajien problematiikkaa ansiokkaasti. Science fiction tarjoaa puitteet seikkailulle, mutta huolimatta rakettimatkailusta painopiste pysyy silti napakasti ihmisten vuorovaikutuksessa ja niiden vaikeuksissa.
Ei aivan House of Cards
Osittain lyhyestä pituudestaan johtuen suuri osa hahmoista jää ohueksi. Bonfortin laaja ja lahjakas avustajakaarti esitellään, mutta olisin toivonut heidän käsittelyään entistä syvällisemmin. Verrattuna 2000-luvun politiikkaa käsitteleviin televisiosarjoihin, kuten House of Cards tai Vallan linnake, jää avustajien roolin esittely poliittisen makkaran teossa toivomaani kapeammaksi.
Tästä huolimatta Panoksena tulevaisuus on ehdottomasti mestariteos, joka onnistuu esittelemään herkullisen herkän poliittisen tilanteen ongelmia ja kuvaamaan kaksoishenkilönä toimivan näyttelijän paineita. Miten ihmeessä hän kykenee esittämään esikuvaansa ihmisten parissa, jotka tuntevat alkuperäisen henkilön?
Pituutensa johdosta, tai sen ansiosta, kyseessä on erinomainen välipalakirja, joka kannattaa napata mukaan kirjastosta tai divarista, kunhan vuonna 1980 ensimmäisen ja viimeisen kerran painetun suomennoksen onnistuu jostain löytämään.
