Kukapa ei tykkäisi välillä nakella noppia? Roolipelaajat sen tietävät – eeppinen tasapainoilu riskinoton ja noppatuurin välillä on se peruskaura, jolla useimmat suosituista roolipeleistä toimivat.
Myös lautapelien alkuhistoriasta lähtien erilaisten noppien tai muiden heittovälineiden nakkelu on kuulunut pääasiallisten pelimekanismien joukkoon. Pelit ovat edenneet pitkälle Yatzyn, Backgammonin tai Afrikan tähden maailmasta, mutta siitä huolimatta heiton tuntuman synnyttämä fyysinen tyydytys ei ole kadonnut. Tämän vuoksi onkin luonnollista luoda peli, johon on pakattu mukaan toista kiloa erilaisia noppia.
Anna noppien lentää
Too Many Bones on kevytroolipeli, jossa yhdestä neljään pelaajaa seikkailevat yhdessä pelimekaniikkaa vastaan. Gearlock-hahmot liikkuvat kohtauksesta toiseen tavoitteenaan kyetä kukistamaan seikkailun lopussa haastava pomovastus.
Peruskierto on yksinkertainen: pelaajat nostavat kohtauskortin, valitsevat lähestymistapansa (yleensä tarjolla on pienemmän ja suuremman riskin vaihtoehtoja) ja useimmissa tapauksissa päätyvät taisteluun, jonka voitosta joukkiolle nakellaan aarteita ja kokemuspisteitä. Loppuvastukseen mennessä hahmojoukkio on toivottavasti riittävän vahva kukistamaan pomon.
Olen pelannut lautapelejä vuosikymmeniä, mutta pitkästä aikaan vastaan tulee uudella tavalla hämmentävä sääntökirja. Perussääntöjä on runsaasti, mutta niiden opettelu ei ole kohtuuton vaiva. Sen sijaan yllättävää on se, ettei sääntöjen lukeminen riitä pelin aloittamiseen.
Sen sijaan säännöissä viitataan jatkuvasti siihen, että pelaajien on luettava myös kunkin hahmon omat erityiset sääntönsä ja ainutlaatuiset pelimekanisminsa. Esimerkiksi kranaatteja nakkelevan Boomerin on ensin kerättävä komponentteja pommeihinsa, ennen kuin itse räjäytystaitoja voi käyttää.
Käytännössä ensimmäinen pelikerta tulee väistämättä pistämään sormen suuhun keskimääräistä lautapeliä useammin, eikä ensimmäisen kierroksen vaatimia pelitunteja kannata aliarvioida.
Taistelua monilla mausteilla
Kaikki pyörii viime kädessä taisteluiden ympärillä, joten niiden tyydyttävyyden taso määrittelee käytännössä myös sen, kuinka paljon pelistä voi nauttia. Hahmot ja viholliset liikkuvat neljä kertaa neljä kokoisessa ruudukossa ja lyövät toisiaan aloitteen määrittelemässä järjestyksessä.
Käytäntö on paljon monimutkaisempi, sillä niin pelaajilla kuin vihollisilla on laaja kavalkadi erilaisia taitoja, joiden selailuun sääntökirjasta pääsee käyttämään runsaasti aikaa. Tämä on ennemmin kutkuttavaa kuin turhauttavaa, mutta vaatii tiettyä asennoitumista ennen pelaamaan ryhtymistä.
Hahmojen ketteryys määrittelee sen, kuinka monta noppaa kukin voi heittää omalla vuorollaan. Myös liikkuminen kuluttaa ketteryyspisteitä. Valittavia noppia ovat hyökkäys-, puolustus- ja taitonopat.
Odotusten mukaisesti hyökkäysnopilla vihulaiset kukistetaan ja puolustusnopilla vähennetään itseensä osuvaa vahinkoa. Taidot voivat sitten olla mitä vain ja lisäksi niitä voi lähtökohtaisesti käyttää vain kerran taistelussa. Erikoisnoppien käyttö tulee siis ajoittaa hyvin tarkasti.
Ei heikoille
Too Many Bones on vaikea, jopa erittäin vaikea peli. Erityisesti soolo- ja kaksinpelinä lisävaikeutta kasvattaa se perusmekanismi, että taistelussa voi olla aina enintään neljä vihollista kerrallaan – riippumatta pelaajien määrästä. Tämän vuoksi nelinpeli on automaattisesti helpotetumpi versio kontrollin kannalta, vaikka viholliset ovatkin keskimäärin kovempia paloja.
Sääntöjen moninaisuuden vuoksi väärin pelaaminen on helppoa, jopa siihen asti, että sääntökirjassa vinkataan netistä löytyvän sääntöjä paremmin selittäviä videoita merkityistä kirjasen kohdista.
Huonoilla valinnoilla ”buildista” on mahdollista tehdä sellainen, ettei voitto ole kerta kaikkiaan mahdollinen. Taidot ovat kertakäyttöisiä taistelua kohti, joten pidemmissä pomotaisteluissa vastaan tulee pulma, kun kaikki taitonopat on nakattu pois käytöstä.
Toisaalta juuri sen vuoksi Too Many Bones on eeppinen ja kutkuttava: sen ainutlaatuinen monimutkaisuus ja vaikeus vetoaa monimutkaisempien pelien ystäviin. Tuotantoarvotkin ovat korkeat, sillä suuri joukko noppia, pelimerkkejä ja akryylialustoja hivelevät sormia. Sekä valitettavasti myös lompakkoa, sillä myyntihinta ilman alennuksia pyörii 150 euron kieppeillä.
Lopputulos on myös siitä yllättävä, että omaan makuuni se toimii parhaiten joko haastavana soolopelinä, tai vaihtoehtoisesti helpommalla kolmen tai neljän pelaajan konklaavilla. Kokeilumme duona päätyi vain nöyryyttävään tappioon. Myös sääntökirjan ehdottamat helpotukset kannattaa ottaa vakavasti.
Suosittelen lämpimän varauksellisesti pelaamista, mutta ennen ostopäätöstä kokeileminen lainapelillä on enemmän kuin suositeltavaa. Muutoin hyllyyn saattaa päätyä erityisen painava tiiliskivi.
+ Runsaasti mielenkiintoisia mekanismeja
+ Eeppinen mekanismi
– Häkellyttävän jyrkkä oppimiskäyrä
– Vaikeusaste vaihtelee pelaajamäärien mukaan
Tähdet
Testialusta: Lautapeli
Julkaisupäivä: 2017
