Vuoden 2026 Ropecon keräsi jälleen yli 11 000 osallistujaa. Myös Retry Media kävi tutustumassa tämän vuoden antimiin. Juttusarjassa esitellään katsauksia mielenkiintoisimpiin pelattuihin demoihin.
Sarjan edellisessä osassa esittelimme Battletechiä, sitä eeppisintä mechataistelupeliä. Brändin alle mahtuu kaikenlaisia pelejä mukaan lukien hieman kevyempiä figuuripelejä. Mikäli satojen nopanheittojen sijaan sopivampi noppa-annostuksesi olisi ennemmin kymmeniä, voi Alpha Strike olla sinulle kilpailukykyinen vaihtoehto.
Kultsi, kutistin hahmolomakkeen
Alpha Strikea pelataan heksaruudukon sijaan perinteisellä figuurimaastolla, jossa etäisyydet lasketaan mittanauhan avulla. Tämä tarjoaa millintarkkaa siirtelyä, jossa line-of-sightin määrittely on tarkkaa touhua. Periaatteessa Alpha Strikea voi pelata myös heksoilla, mutta se ei ole tarkoituksenmukaista.
Mechojen hahmolomake kalpenee isoveljensä Battletechin kaaviolle, sillä se sisältää vain muutamia yksinkertaisia toiminta-arvoja. Esimerkiksi aseen laukaisut yksinkertaistetaan yksittäiseksi nopanheitoksi sen sijaan, että jokaiselle erilliselle aseelle heitettäisiin tukkukaupalla noppia.
Niin ikään panssarin ja rungon kesto on yksittäinen lukema sen sijaan, että robotin jokaista yksittäistä osaa lähdetään mallintamaan. Yksinkertaista, rakas Watson.
Vähemmän on enemmän, kirjaimellisesti
Vaikka yksityiskohtien taso on kevyempi, ei se merkitse varsinaisen toiminnan olevan sen yksinkertaisempaa. Kun yksittäisen yksikön vaatima nopanheittorytmi on pienempi, mahdollistaa se suurempien joukkueiden kohtaamiset. Varsinaisessa Battletechissa yli neljän yksikön kohtaamiset alkavat mennä turhan pitkäpiimäisiksi.
Nopanheitoista ei ole silti tarkoituskaan päästä eroon, vaan perusajatus on hyvin samanlainen kuin pääpelissä: osumat ratkaistaan edelleen heittämällä kahta kuusisivuista noppaa. Sinänsä voisi jopa väittää, että kun arvontoja suoritetaan vähemmän, eivät äärilaidat pääse tasapainottumaan yhtä tehokkaasti kuin ääretöntä lähestyvien heittojen mallissa.
Pelaaminen avoimella taistelumaastolla heksojen sijaan mahdollistaa myös eri lailla taktisen toiminnan, jossa eri korkuiset rakennukset ja metsät voivat tarjota suojaa millimetrin tarkkuudella.
Yksinkertainen on kaunista
Vaikka mekanismi on yksinkertaisempi, ei taitoelementti katoa mihinkään. Edelleen olennaista ei ole välttämättä niinkään millaiset silmäluvut pelaaja onnistuu ampuessaan heittämään, vaan ennemmin se, miten robotit asemoituvat ja kohdistavat tulitustaan.
Fiilispohjalta sanoen Battletechin tunnelman tunnistaa kyllä. Toisaalta tietty osa nörttikutkutuksesta katoaa, kun yksittäisten aseiden osumakohtien mallinnusta ei päästä simuloimaan. Voisi jopa sanoa, että Alpha Strike on sotilaallisempi peli siinä mielessä, että se ohjaa huomion nörttimäisistä yksityiskohdista toiminnan ja asemoinnin suureen kuvaan.
Väittäisin jopa, että Alpha Strikea ja Battletechiä ei kannata sellaisenaan vertailla, sillä niiden kohderyhmät ovat erilaisia. Alpha Strikea on mahdollista pelata varsin nopeinakin kohtauksina, kun taas Battletechistä on vaikeaa tehdä nopeaa ilman, että jotain olennaista menetetään. Irvileukojen mukaan Alpha Strike onkin Warhammeria mechafaneille.
Joku tykkää äidistä, joku tyttärestä. Alpha Strike tarjoaa oman toimivan näkemyksensä siitä, mitä mechataistelu figuureilla voisi olla ilman insinöörimäistä jäähdyttimien ja gyroskooppien kanssa puljaamista. Ja se on erinomaista juuri sellaisenaan.
+ Yksinkertaistaa peliä hukkaamatta perusajatusta, mahdollistaa laajemmat kohtaamiset
– Osa viehätyksestä katoaa yksityiskohtien myötä
Kyseessä on pika-arvio lyhyen peluutuksen perusteella ilman tähtiä.
Lue sarjan muut osat täältä.
Yksi kommentti