Syyskuussa 2023 Round 8 Studio ja NEOWIZ julkaisivat niin sanotun Souls-like-pelin Lies of P, joka perustuu löyhästi vuoden 1883 Carlo Collodin (1826-1890) kirjoittamaan romaaniin Pinokkiosta. Suurin osa meistä muistaa Pinokkion lähinnä Disneyn animaatioelokuvasta vuodelta 1940. Siis sadun nukesta, jonka nenä pitenee jokaisen valheen myötä, ja joka haaveilee oikeaksi pojaksi muuttumisesta.
Pelin lähtökohta on näin ollen epätavallinen, mikä on vahvasti kilpaillussa lajityypissä aina hyvä asia. Lies of P:n kuvasto on leimallisesti 1800-luvun loppua, mikä tarkoittaa nykyaikaa alkuperäisen tarinan kirjoitusajankohta huomioiden. Yhtymäkohdat lähdemateriaalin kanssa ovat hyvin vähäiset, mutta se ei haittaa. kehittäjät ovat punoneet tarinasta keitoksen, joka tuntuu leimallisesti heidän omaltaan.
Millainen se tarina sitten oikeastaan on? Minusta edellä kuvattua enempää ei ole tarpeellista tietää etukäteen. Merkittävä osa nautintoa on kulkea matka itse samalla luotuun maailmaan uppoutuen.
Päivitetty paketti uudella alustalla
Vuosien kuluessa Lies of P on ehditty päivittää viimeisen päälle kuntoon, ja onpa ulos saatu myös ladattava lisäosa Overture. Kokonaisuus julkaistaan nyt Nintendo Switch 2:lle nimellä Lies of P: Complete Edition. Ja 36 pelituntia myöhemmin voin todeta, että mikäli peli jäi kokematta vuonna 2023, on nyt mitä oivin tilaisuus poimia testiin vaikkapa Switch 2:n painos.
Vaikeustasoja on useita, toisin kuin esikuvassa aikoinaan
Pelillisesti Lies of P on käyttänyt mallina From Softwaren Darks Souls III -peliä vuodelta 2016. Toiminta ja rakenne ovat lähes täysin samanlaiset: on keskuspaikka, johon palataan aina silloin tällöin, on tallennuspaikkoja, joiden välillä liikutaan pelin kuluessa, ja on lineaarinen rakenne, jota myöten edetään sinne ja tänne oikoreittejä samalla avaten. Niin ikään tarinan edetessä tehdään loppuratkaisuun vaikuttavia valintoja, ja haastaviin pomotaistoihin voi kutsua tekoälykavereita apuun.
Isoja erojakin on. Lies of P on silkka yksinpeli, joten ihmispelaajaa ei voi apuun kutsua. Toinen merkittävä muutos on erilaisten vaikeustasojen lisääminen. Peli toimii oletuksena kovimmalla haasteella, mutta omaa pelaamistaan voi helpottaa laskemalla vaikeustasoa yhden tai kaksi pykälää. Käytössä olevaa vaikeustasoa voi muuttaa milloin tahansa. Tämä mahdollistaa haasteen helpottamisen esimerkiksi silloin, kun vastaan asettunut pomovastus tuntuu ylivoimaiselta. Kolmen erilaisen vaikeustason tarjoaminen johtaa siihen, että pelistä voi nauttia taidot testiin laittavana haasteena, mielenkiintoisena tarinana tai molempina samaan aikaan.
Kuulemani mukaan pelin yleistä vaikeustasoa on julkaisun jälkeen hiottu päivityksillä, mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Itselleni alkoi muodostua harmaita hiuksia vasta pelin viimeisissä jaksoissa, ja näitä Chaptereita on kaikkiaan 11 kappaletta. Tätä ennen eteneminen tuntui pääosin sujuvalta. Toki olen Souls-like-pelien jonkinlainen veteraani, mutta kuitenkin.
On sanottava, että Lies of P:n viimeinen Chapter 11 laittaa pelaajan kipuamaan suurta tornia ylös aina huipulle saakka. Tämä jakso kestää aivan liian pitkään, ja tarinan loppuratkaisua ehtii odottamaan lukuisia kertoja ennen kuin sen lopulta saavuttaa. Minulle tämä kipuamismaraton jätti pelikokemukseen ikävän jälkimaun, joka olisi ollut vältettävissä esimerkiksi siten, että viimeinen Chapter 11 olisi jaettu useampaan osaan. Näin pelaaja olisi jo tornin juurella osannut valmistautua paremmin tulevaan koitokseen.
Kenttäsuunnittelu tarjoaa mahdollisuuksia
Uudelle pelialueelle saavuttaessa vastaan asettuu yleensä kyseisen paikan 2-3 tavallisinta vastustajaa. Tämä mahdollistaa pelaajan omaehtoisen harjoittelemisen ennen tarinassa eteenpäin suuntaamista. Suunnitteluratkaisua ei välttämättä huomaa heti, mutta pelituntien karttuessa ominaisuutta oppii hyödyntämään. Ja tässä on Lies of P:n nerokkuus: se opettaa pelaajansa ”talon tavoille” hyvinkin huomaamattomasti, mutta samalla tehokkaasti. Dark Souls pelisarjana opettaa pelaajansa tavallisesti siten, että pelihahmon kanssa kuollaan eri tavoilla niin monta kertaa, kunnes ratkaisu keksitään. Lies of P:n tapa tuntuu lajityypin kehityksen seuraavalta asteelta. Sellaiselta, joka ottaa aiempaa hienovaraisemmin huomioon pelaajan tunnekokemuksen.
Kenttäsuunnittelun ylistämisestä huolimatta on kuitenkin syytä todeta, että Dark Souls -peleistä tuttuja ähä kutti -paikkoja on edelleen runsaasti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pelaajan nurkan takaa rotkoon työntävää pahista, kun on juoksemassa kohti sillan päässä odottavaa tavara-arkkua. Ajan kuluessa näitä tilanteita oppii ennakoimaan, ja siten myös välttämään. Siitä huolimatta pidän tällaista ähä kutti -suunnittelua ainoastaan ärsyttävänä. Niihin lankeaa joko kerran, tai ehkä ei sitäkään, mutta koskaan ne eivät tunnu miellyttäviltä.
Asesuunnittelussa on omaa säväystä
Kuten Souls-liken lajityypin peleissä yleensä, kannattaa oma pelityyli valita heti alussa, ja sitten tietoisesti kehittää omaa Pinokkiotaan nimenomaan sellaiseksi, jonka ominaisuudet, varusteet ja aseet tukevat valittua pelityyliä. Lies of P:n oma juttu on se, miten aseista saa muokattua omanlaisiaan.
Erikoisaseita on pelissä melko mittavasti, mutta vielä enemmän tarjolla on niin sanottuja tavallisia aseita. Nämä jaetaan kädensijaan ja bisnespäähän. Pelin jonkin matkaa edistyttyä pelaaja pääsee hajottamaan aseita osiin, ja luomaan uudenlaisia kokonaisuuksia. Luonnollisesti kannattaa muokata käyttöön sellainen ase, joka ominaisuuksiltaan tukee omaa pelityyliä. Ase toki päivittyy pelin edetessä, mutta koska päivitysesineitä ei ole rajattomasti, on syytä miettiä tarkkaan, mihin resurssejaan panostaa.
Kun oikeassa kädessä heiluu lyömäase, on vasemmassa kädessä niin sanottu Legion Arm. Kyse voi olla kilvestä, tarttumakoukusta, liekinheittimestä, tuliaseesta ja niin edelleen. Jokainen lisäkäsi tarjoaa omanlaisiaan mahdollisuuksia pelaamiseen. Itse käytin aikani ja päivitysesineeni tarttumakoukun ja kilven paranteluun. Loput voimavarat käytin liekinheittimeen, jolle niin ikään oli pelin kuluessa käyttöä.
Harmaata ja ruskeaa runsaasti, mutta myös värejä
Värimaailmaltaan Lies of P on voittopuolisesti ruskea, harmaa ja pimeä. Ratkaisu istuu hyvin luotuun maailmaan, mutta luo ajan kuluessa tarpeettoman masentavan tunnelman. Toisaalta kentät ovat hyvin yksityiskohtaisia, joten maisemia katselee, mainoskylttejä lukee ja takakujia tutkii ihan mielellään. Eniten nautin olostani silloin, kun peli siirtyy valaistuihin sisätiloihin, jossa seinät on koristeltu maalauksin.
Verkossa katselemani videomateriaalin perusteella Nintendo Switch 2:n painos on teknisesti se kaikkein vaatimattomin versio. Ulkoisesti peli tuo mieleen Playstation 4:n ja Xbox Onen aikakauden pelit. Lisäksi eri pintojen valaistustehosteet pätkivät ajoittain, mitä ei voi olla huomaamatta. Ruudunpäivitys ja yleinen pelattavuus ovat kaiken aikaa sujuvia. Näin ollen Switch 2 -versio onnistuu tuottamaan nautinnollisen kokemuksen, mikä on tietenkin tärkeintä.
Overture tarjoaa lisää sitä samaa, mutta ei ole pakollinen lisä
Lies of P kattaa jo aiemmin mainitusti 11 Chapteria, ja kun Chapter 10 alkaa, avautuu mahdollisuus lähteä sivupolulle. Overture on muusta tarinasta erillään oleva kokonaisuus, joka sijoittuu villiintyneeseen eläintarhaan talvisissa maisemissa. Ja kuten odottaa sopii, on pelaajan eteen vyörytettävä vaikeustaso vieläkin hurjempi kuin peruspelissä. Toisin sanoen tässäkin kehittäjä on ottanut mallia Darks Souls 3:sta, jonka lisäosa Ashes of Ariandel oli myös talvinen.
Overture tarjoaa Lies of P:n ystäville pätevää lisäpelattavaa hieman yli kymmeneksi tunniksi, mutta ei ole kokonaisuuden kannalta välttämätön kokemus. Mutta koska laajennus on sisällytetty tähän Complete Edition -painokseen, miksipä ei sitä silloin pelaisi?
Lajityyppinsä hiottu merkkiteos
Lies of P: Complete Edition on myös Nintendo Switch 2:lla nautittava merkkiteos. Peli noudattaa hyvin pitkälle From Softwaren raivaamaa polkua Souls-like-pelien toteutuksesta ja ominaispiirteistä. Samaan aikaan Lies of P uskaltaa kehittää lajityyppiä edelleen siten, että kokonaisuus tarjoaa pelaajalle erilaisia vaihtoehtoja kokemuksen muovaamiseksi itselle mieluisaksi.
Lies of P tietää, mitä tekee, ja tekee sen tyylillä taitoa unohtamatta. Pisteenä iin päällä pelaajan eteen asetetaan mielenkiintoinen maailma, ja tarina kerrotaan miellyttävällä tavalla lajityypin perinteitä kunnioittaen.
Jos Lies of P on jäänyt kokematta, on Complete Edition mitä parhain tapa korjata puute, myös Nintendo Switch 2:lla.
+ Mielenkiintoinen maailma ja tarina
+ Täydellisin ja päivitetyin versio vuoden 2023 pelistä
+ Kolme eri vaikeustasoa
+ Selkeä rakenne
– Ihmispelaajia ei voi kutsua avuksi
– Chapter 11 on aivan liian pitkä
– Dark Soulsin muistona ähä kutti -paikat
– Värimaailma nojaa turhan paljon ruskeaan ja harmaaseen
– Nintendo Switch 2 -versio teknisesti vaatimattomin
Tähdet
Testialusta: Nintendo Switch 2
Julkaisupäivä: 6.8.2026
Ikäraja: 16
