Necromunda: Skirmish -pelin julkaisija Games Workshopin mukaan miniatyyripeli on ”brutaalia jengisodankäyntiä 40. vuosituhannella, jossa rikolliset taistelevat keskenään myrkyllisen, ylikansoitetun megakaupungin mätänevissä raunioissa”. Käytännössä se on 1997 alkaneen kulttiklassikon pitkään odotettu sääntöuudistus uusine muovihahmoineen ja pelimerkkeineen.
Vaikka Necromunda sijoittuu samaan universumiin Warhammer 40,000:n kanssa, se on pienimuotoisempana ja rähjäisempänä jäänyt aina isoveljensä jalkoihin. Nytkin käy niin, mutta peli viihtyy altavastaajan roolissa jo teemansakin puolesta.
Vahvimman ehdoilla
Maailman koko historia on liian pitkä tässä kerrattavaksi, mutta lyhykäisyydessään Necromundan planeetta on niin sanottu Hive World, jossa ihmiset elävät kuin muurahaisyhdyskunnassa ikään. Kaoottisesta tilanteestaan huolimatta johtajat ovat muutamaa veristä poikkeusta lukuun ottamatta kyenneet toimittamaan Imperiumille sen vaatimat resurssit ja työvoiman.
Vaikka Necromunda teknisesti kuuluu ihmiskunnan keisarin hallintaan, käytännössä sitä pyörittävät säädyttömän rikkaat aatelissuvut ja niiden käsikassaroina toimivat jengit. Mutta kunhan kymmenykset liikkuvat Terran suuntaan, ketään ei kiinnosta, jos rikolliset tappavat toisiaan ja satunnaisia tuhansia sivullisia.
Pelaaja on yhden rikollisjengin pienen osasen komentaja, jonka tehtävänä on yleensä suostutella vastustajat luovuttamaan tuottoisien tehtaiden, romuvarastojen ja ruumisfarmien avaimet pahalla tai erittäin pahalla. Plasma-ase sieraimessa jouduttaa useimpia neuvotteluita melkoisesti, ja diplomatia on harvinaista herkkua. Jengi koostuu monien muiden niin sanottujen skirmish-pelien tavoin noin kymmenestä hahmosta sadan sotilaan sijaan. Pelin kenties suurin vetovoima piileekin näiden rähjäisten jengiläisten johdattamisesta toinen toistaan tappavampien taisteluiden läpi todelliseen legendan statukseen. Hahmot tienaavat kokemusta, saavat pysyviä taisteluvammoja ja varustavat itsensä pääosin toimivin tuliasein ja astaloin. Jos pysyvät hengissä, siis.
Kuolema on lopullista, ja voi kohdata odottamattomissa tilanteissa. Mikään suunnattoman julma kokemus se ei kuitenkaan ole, ja puuttuvat käsi tai silmä eivät estä osallistumasta seuraavaan baaritappeluun.
Kerrosten kuorimista
Necromunda: Skirmish eli tuttavallisesti N26 (Necromunda 2026) on Games Workshopin pyrkimys kuoria 30 vuoden verran höttöä ja hämmentäviä sääntöjä pois. Pelin edelliset versiot ovat pääsääntöisesti rakentaneet edellisten päälle, ja korttitalo on huojunut perusteiltaan jo pitkään. Samalla siitä on tullut kiinnostava, mutta läpitunkematon kokemus uusille pelaajille. N26 onnistuu pääosin vähentämään säännöistä johtuvaa epäselvyyttä ja nopeuttamaan pelin kestoa ilman, että sen erikoisemmat piirteet siivottaisiin pois kokonaan.
Harmillisesti Games Workshopin muun nykytuotannon tavoin osa siitä ihanasta jengejä ehostavasta värikynästä on holvattu tulevien – joskin verrattain halpojen – Journal-tyyppisten julkaisujen sisään. Perussääntökirjalla ja jommallakummalla jengikirjoista pääsee kuitenkin hyvin alkuun, eikä valinnanvara sekoita vielä ensimmäistä kertaa poppootaan kasaavaa.
Yksittäisiä sääntömuutoksia voisi listata tässä satoja, mutta olennaisimpina taistelua on nyt nopeutettu ja lähitaistelua muutettu hivenen vähemmän kuolettavaksi. Erilaisia aseiden erikoisominaisuuksia on vähemmän, ja monien toiminnallisuutta on selkeytetty. Aiemmin lähitaistelu oli muutamien murhakoneiden juhlaa, mutta nyt rääpälemäinenkin porukka voi puukottaa mörssärin matalaksi epäreilusti ylivoimaista lukumäärää hyödyntäen.
Jengin rakentaminen on nyt vapaampaa ja ulkopuolisia hengaajia (Hangers-on) saa palkata mukaan matalammalla kynnyksellä. Eri perusjanttereilla on jo alusta alkaen jonkinlainen erikoiskyky, ja lääkäri-Pekan erottaa puukko-Pirkosta entistä paremmin. Valinnanvaraa on enemmän ja lopputuloksena yksi Goliath-jengi voi olla täysin toisesta poikkeava.
Myyntiin hiljattain tulleen Necromunda: Skirmish Core Setin sisällöllä pääsee hyvin liikkeelle, mikäli ainakin toinen kahdesta jengistä kiinnostaa. Mukana tulee ohjekirjan lisäksi pikaopas alkuun pääsemiseen, nopat, mitat sekä muu tilpehööri. Mutta koska sanonnan mukaan ”mikä tahansa figu on Necromunda-figu”, oman jengin voi kasata ties mistä muovista.
Peli onkin väsäämisestä ja muokkaamisesta innostuneen figuuriharrastajan unelma, sillä sen ympärille kehittynyt yhteisö kannustaa luovuuteen tiukan virallisen muovin vaatimisen sijaan. Jos peli on missään vaiheessa kiinnostanut, N26 on erinomainen hetki hypätä mukaan. Sen säännöt on helpompi omaksua, eikä peli ole peloista huolimatta menettänyt sitä rähjäistä omaleimaista meininkiään, joka teki aiemmista painoksista niin ainutkertaisia kokemuksia.
Formaatti: Tabletop Wargaming
Julkaistu: 2026
