Lapin sota on valitettavasti juuri sellainen elokuva kuin odotinkin. Se on omanlaisensa sekoitus elokuvia Talvisota (1989) ja Tuntematon sotilas (2017). Lisäksi Lapin sota haluaa miellyttää kaikkia, joten mielikuvaksi jää, että tekijöillä on ollut lista asioista, jotka on mukaan pakko sisällyttää. Tästä seuraa, että tarinana Lapin sota on kaikkea muuta kuin yhtenäinen.
Ilmeetön arkkityyppi keskiössä
Kaiken keskiössä on 19-vuotias sotamies Heikki, joka on nuoresta iästään huolimatta jo karaistunut sotaveteraani. Ilmeettömänä hänen tiensä vie jatkosodan ratkaisutaisteluiden jälkeen Lappiin karkottamaan saksalaisia Neuvostoliiton kanssa tehdyn rauhansopimuksen vuoksi. Heikki on Talvisota-elokuvan ”jokamies”: rauhallisena ja persoonattomana suomalaisen miehen arkkityyppi. Tyhjä taulu, johon kaikki voivat samaistua. Itse samaistin henkilöhahmoon isoäitini isoveljen – Heikki hänkin – joka vietiin 18-vuotiaana Lapin sotaan.
Kaksi elokuvaa yhdessä, ja molemmat kärsivät
Lapin sota on kaksi elokuvaa yhteen sovitettuna, mikä selittää melkein kolmen tunnin keston. Ensimmäinen puolikas on sitä varsinaista lapin sotaa, ja ehdottomasti parasta antia. Toteutus on yhtä varmaotteisen laadukasta kuin viimeisimmässä Tuntemattomassa sotilaassa, ja kaikki on suorastaan mahtavaa. Mutta sitten meno muuttuu.
Tekijät ovat halunneet liittää mukaan saksalaisten kanssa eri tavoin yhteistoiminnassa olleiden naisten kohtaloita. Tämän vuoksi tarinaan lisätään seitsemän Norjaan yrittänyttä naista, jotka päätyvät suomalaisen sotilasosaston käsiin. Tässä samassa joukossa myös päähenkilö Heikki on, ja joukko saa tehtäväksi kuljettaa naiset Lapista Ouluun sotaoikeuden eteen. Näin koko lapin sota päähenkilöiden osalta oikeastaan päättyy, ja jäljellä on vain takaisin etelään samoilu naisia kuljettaen.
Ymmärrän, että saksalaisten kanssa yhteistoiminnassa olleiden suomalaisnaisten kohtalot ovat kertomisen arvoinen asia, mutta minusta he olisivat ansainneet oman elokuvansa. Toisin sanoen varsinaisen Lapin sodan osuutta olisi voinut syventää, samoin naisten osuutta, ja tehdä kaksi erillistä elokuvaa. Mutta koska kaksi tarinaa yhdistettiin toisiinsa, molemmat kärsivät. Parhaiten tämän huomaa siinä, miten paljon erilaisiin henkilöhahmoihin syvennytään. Elokuvateatterista ulos kävellessä osasin kasvoilta tunnistaa neljä mies- ja kaksi naishahmoa. Tiedän, että elokuvan tekijäjoukko pystyy parempaankin kuin tämä.
Upeaa katsottavaa
Teknisesti Lapin sota on parasta suomalaista elokuvaosaamista. Kaikki näyttää ja kuulostaa juuri niin hyvältä kuin pitääkin. Taistelukohtauksissa on sitä samaa etenevää toiminnan tuntua, mikä tuli tutuksi myös vuoden 2017 Tuntemattomassa sotilaassa. Dialogi on luonnollisen oloisesti eteenpäin soljuvaa, ja kaikki näyttelijät hoitavat työnsä hyvin.
Puoliksi hyvä
Pelkäsin, että Lapin sota jättäisi minut kylmäksi, ja olin osittain oikeassa. Odotin koko elokuvalta sitä, mitä ensimmäinen puolikas lupasi. Jälkipuolen notkahdus on kuitenkin sen verran paha, että se laskee elokuvan arvosanan keskikastiin. Katsomista voi silti ehdottomasti suositella, mikäli aihepiiri ja historia kiinnostavat.
Tähdet
Formaatti: Cinema
Ensi-ilta: 23.10.2026
Ikäraja: 16
