Mortal Shell II on minulle yksi vuoden odotetuimpia julkaisuja. Jo ensimmäiset pelikuvatrailerit herättivät odotuksia valtavasti edeltäjään nähden tehtyjen suurten muutosten myötä. Lopputulos vastaa odotuksia erinomaisesti, mutta julkaisu onnistui myös yllättämään haasteellisuudellaan.
Julmaan maailmaan
Koettuani Mortal Shell -teoksen vuosia sitten, ihastuin sen erilaiseen tapaan haastaa vastustajat suojaavan kuoren avulla. Pienimuotoisen leukojen loksautuksen aiheuttanut seikkailu venytti jatko-osan myötä purukaluston lähelle lattiaa, sillä jatko-osa on huimasti paranneltu versio. Taisteluun on lisätty monipuolisuutta, useampi erilainen suojakuori, mahdollisuus valita edettävä suunta avoimessa maailmassa, ja paikoin mukana on myös pieniä aivopähkinöitä. Parasta antia ovat pomovastukset, joiden voittaminen kuivaa kertyneen hien ohimoilta, saa puhaltamaan syvään ja kokemaan itsensä taas hieman voimakkaammaksi. Mortal Shell II:n maailmaa voisi kuvailla erittäin julmaksi perusvihollisia myöten, ja kamppailut isomman elämäpoolin pomojen kanssa vaativat monesti useita yrityksiä.
Vaan kuvitelkaapa se hetki, kun pelasit ensi kertaa esimerkiksi Souls-sarjan julkaisuja tai vaikeaa peliä kokemattomana ja haastavaan lajityyppiin tottumattomana nuorukaisena. Kaikki tuntui lähes mahdottomalta, virheiden kautta oppiminen oli arkipäivää eikä koskaan tiennyt, miten pahalle alueelle oli tullut. Mortal Shell II on tähän verraten yhtä armoton, sillä valitsin epäonnekkaasti päämäärän, jossa viholliset kirjaimellisesti tuhosivat hahmoni 1–2 iskulla kuin kärpäsen. Mietin, että eihän tästä tule yhtään mitään, mutta kuvittelin sen kuuluvan asiaan alussa, sillä sankari lähtee liikkeelle alastomana ilman tuttua kuolevaisen kuorta. Jääräpäisesti yritin silti puskea eteenpäin, mutta viimeistään parin voitetun taistelun jälkeen sain taas katsella reporankana makaavaa seikkailijaani.
Tavallaan on kiehtovaa, kun etukäteen ei voi ennustaa vihollisten voimakkuutta, mutta uutukaista ei missään nimessä voi sanoa helpoksi edes optimaalisella alueella. Pelkällä miekalla riehuminen saa tuntemaan itsensä kovin pieneksi, sillä Mortal Shell II on selkeästi rakennettu monipuolisuutta silmällä pitäen. Parry-mekaniikan taitajat pystyvät lannistamaan vihollisia stagger-tilassa, mukana kulkeva ampuma-ase taas on omiaan heikentämään runsaslukuisemman vihollislauman elämäpisteitä etäämmältä. Lisäksi erilaisten suojakuorien ominaisuudet sisältävät esimerkiksi vihollisten lamauttamisominaisuuksia, hetkellistä näkymättömyyttä tai voimakkaita ryntäyksiä. Ampuma-aseen ja erikoistoimintojen mittari on kuitenkin sidottu onnistuneisiin melee-hyökkäyksiin, mutta onneksi maailmasta löytää myös mittaria täyttäviä asioita. Se Mortal Shell II:n taistelussa on erilaista muihin Soulslike-peleihin verrattuna, että kestävyysmittaria, tutummin staminaa, ei ole. Lyödä voi siis niin paljon kuin lystää, mutta sarjat on rajoitettu muutamien iskujen mittaisiksi.
Lainauksia muilta suurilta
Siinä Mortal Shell II on uudistunut erittäin järkevästi, että ensimmäisessä osassa jopa hieman turhauttanut esineiden poimiminen samoista paikoista yhä uudestaan viiveen jälkeen on poistettu kokonaan. Tämä vähentää turhaa kiertelyä samoilla poluilla, kun löydetyt esineet säilyvät kulutustavaroina ja uudistuvat kuoleman jälkeen. Vain käyttöesineiden määrää on rajoitettu, mutta ahkera tutkimusmatkailija keksii keinot nostaa sitä. Käytössä on myös erittäin käyttökelpoinen kartta, johon voi myös tehdä omia merkintöjä oikean suunnan paikantamiseksi, kunhan alueen kartta tarttuu hyppysiin. Samanlainen systeemi on esimerkiksi Elden Ringissä. Parry-toiminto puolestaan on käytön osalta erittäin tuttu kaikille Sekiro: Shadows Die Twice -eeposta pelanneille, Lies of P -seikkailun läpikäyneille ja myös suurimmalle osalle Dark Souls -sarjan veteraaneista. Mortal Shell II:n oma juttu, eli suojakuori on saanut useamman lisäyksen, sillä jatko-osa käsittää peräti kahdeksan erilaista suojakuorta edeltäjän neljän sijaan. Käytännössä kuoria on yhdeksän, mutta yhtä käytetään vain vähän aikaa, prologissa.
Muiden suurten Soulslike-julkaisujen tapaan Mortal Shell II on häikäisevän upea, mutta paikoin yhtä synkkä kuin Bloodborne. Ulkoasun koreus sisältää myös synkemmän puolen, sillä nopeisiin latausaikoihin tottuneet pelaajat saavat odotella uudelleensyntymistä kuoleman jälkeen jopa 10 sekunnin ajan, ja päätukikohdan välillä liikuttaessa peräti 30 sekuntia. Kuulostan ehkä turhan vaativalta, mutta sekin häiritsee, että noutajan tultua pitää joka kerta vahvistaa syntypaikka joko viimeisimmältä beacon-pisteeltä tai omasta tukikohdasta ja vielä tätä ei muista automaatiotasolla. Siitä uutukainen kuitenkin kerää pisteet kotiin, että taukotilan voi kytkeä milloin vain päälle muiden kiireiden yllättäessä – tämä ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys Souls-peleissä. Beaconit toimivat myös oman hahmon tasonnostopisteinä, ja jokainen niistä sisältää pienen dungeon-haasteen.
Vaikea, mutta palkitseva
Mortal Shell II tyydyttää lähes varmasti isoa osaa Soulslike-genren ystävistä etenkin haasteellisuutensa osalta. Siitä voi myös nauttia monella eri tavalla erilaisten suojakuorten laajan kykyvalikoiman kautta, monipuolisen asevalikoiman välityksellä ja perinteisemmillä väistely- ja torjuntataktiikoilla. Monipuolisuus on silti valttia etenkin pomokohtaamisissa, jotka ovat paikoin todella armottomia – unohtamatta näiden hurjistumista elämämittarin kaventuessa.
Hieman kevennystä vaikeustasoon saadaan edeltäjästä tutun mekaniikan avulla, eli samaa esinettä tarpeeksi monta kertaa käyttämällä siitä tulee ”tutumpi”, mikä tehostaa vaikutusta. Peli sisältää myös monta soppea, joilla tasoittaa matkantekoa, kuten päämajassa olevat apurit, jotka vaativat joko rahaa, vihollisten pudottamaa gloom-materiaalia tai erilaisia päivitysesineitä. Päämaja saisi kuitenkin sisältää edes jonkinlaisia seinätekstejä tai opasteita, sillä laajahkon kokonaisuuden tutkimiseen kuluu toisinaan paljon aikaa.
Laadukasta Soulsia
Kokonaisuutena Mortal Shell II on lähes huippuunsa hiottu, vaikka muutama pieni bugi onkin tullut vastaan. Esimerkkinä tilanne, jossa putosin rotkoon kesken pomotaistelun, mutta yllättäen pomo käveli perässä, ja sain ennen ruudun tummenemista palkkiot pomon kaatamisesta. Monen yrityksen jälkeen fiilis oli hieman antikliimaksinen. Toisessa tapauksessa blokkasin vihollisen hyppyhyökkäyksen ja yritin iskeä taintunutta otusta kriittisellä iskulla, mutta hahmoni kääntyi sivuttain ja lipesi sillalta alas. Kaikkia teknisiä yksityiskohtia ei tietty voi huomata, mutta tällaiset pienet huolimattomuusvirheet ovat onneksi olleet erittäin harvinaisia.
Se on kuitenkin kylmä fakta, että mikäli tällaiset julkaisut eivät ole edes jollain tapaa tuttuja, Mortal Shell II:ta on vaikea suositella kasuaalimpaan pelikokemukseen tottuneille. Peli toki tarjoaa haasteen keventämiseksi apukeinoja, joista tärkein on tehokas Slayer Seal -varuste. Tämä aikaisin käyttöön saatava varuste palauttaa elämäpisteitä ja resolve-mittaria käytettäessä, ja tuliaseet kasvattavat vastustajien break-mittaria. Miinuspuolena peli ei anna trophy- tai achievement-palkintoja lainkaan, mikäli Slayer Seal on käytössä, ja tästä varoitetaan esineen luona. Souls-veteraanin silmistä katsottuna edessä on todella kovan luokan haaste, ja juuri sellaisena siitä pidän. Mortal Shell II on upea jatko-osa ja hieno tulokas souls-henkisten pelien maailmaan.
+ Ulkoisesti todella upea
+ Laaja maailma, paljon tutkittavaa
+ Haastava, mutta palkitseva kokemus
+ Monipuoliset ja innovatiiviset viholliset
+ Paljon erilaisia tyylejä pelata
+ Laaja kykypuuskaala, jokaiselle ”kuorelle” omansa
– Pitkähköt latausajat etenkin tukikohdasta lähdettäessä ja sinne palatessa
– Todennäköisesti liian vaikea täysin aloittelijoille
– Juoni jää erinomaisen taistelun varjoon liiallisen mystisyytensä vuoksi
Tähdet
Testialusta: Playstation 5
Julkaisupäivä: 20.8.2026
Ikäraja: 18
