Wonder Womanina kuuluisuuteen noussut Gal Gadot ei ole onnistunut uusimaan supersankarin luomaa suosiotaan. Näyttelijän viimeaikaiset elokuvat eivät ole olleet kovinkaan hyviä, ja juuri Amazonin PrimeVvideo -suoratoistopalveluun juossut The Runner ei tunnu tätä asiaa muuttavan ainakaan mitä arvioihin on uskominen. Tästä huolimatta elokuva on ollut kansainvälinen hitti katsojamäärissä, joskin varmaan lähinnä loputtoman meemituotantonsa ansiosta.
Juoni lyhyesti
Huippujuristi Maia (Gal Gadot) saa aamulenkillään painajaismaisen puhelinsoiton poikansa kidnappauksesta. Kidnappaaja vaatii Maiaa tappamaan asiakkaansa, jotta poika säästyisi. Epätoivoinen Maia joutuu juoksemaan pitkin Lontoota kohti sinetöityä kohtaloaan pelastaakseen poikansa, sillä tehtävän suorittamiseen on annettu tiukka tunnin aikaraja.
Aikapaineen ongelmat
The Runnerissa juostaan kirjaimellisesti aikaa vastaan koko elokuvan. Tämä jännitteen luontikeino tuo jo itsessään tyypillisen ongelman kerrontaan, kun annetut aikamääreet eivät tunnu realistiselta ja hahmot etenevät katsojan aikakäsitystä nopeammin, jolloin uskottavuus horjuu. Tämä on kuitenkin elokuvan pienimpiä ongelmia, sillä viimeistään siinä vaiheessa, kun polvensa satuttanut ja auton yliajamaksi joutunut päähahmo juoksee paikallisjunan kiinni, mielenkiinto lopahtaa. Näköjään kaikki on mahdollista.
Kerronta ja käänteet
Elokuvan kerronta on nopeatempoista, eikä suvantoja pääse juuri kertymään, vaikka tarina kompasteleekin harva se hetki epäloogiseen hahmon käyttäytymiseen ja suoranaisiin virheisiin, jotka palvelevat juonen etenemistä. Jatkuva juokseminen jättää toiminnan varsin yksiulotteiseksi ja itseään toistavaksi tempuksi varsinkin, kun tälle ei anneta mitään järkevää selitystä (paitsi pahiksen kiusanteko). Tyypillisellä toimintaelokuvalla olisi ollut mahdollisuudet yllättävään loppuratkaisuun, mutta tämäkin osataan vesittää muka nokkelalla käänteellä, jota katsoja ei voi ennakoida mitenkään, ja näin ratkaisu tuntuu huijaukselta. Ja aivan kuin varmistaakseen tasapaksuisuutensa elokuvan viimeinen jännite puretaan pelkällä taustakommentilla näyttämättä tilannetta.
Näyttelijät ja visuaalinen ilme
Elokuva on oikeastaan kokonaisuudessaan Gal Gadotin harteilla. Oscar-ehdokkuutta ei Gadotille ole suorituksesta tulossa, mutta hän onnistuu pusertamaan kyyneleen tarpeen tullen ja pullistamaan verisuonet päässään kohtauksen tätä vaatiessa, jotta tällaisen yksiulotteisen toiminnan saa myytyä katsojalle. Lähinnä fyysinen suoritus onnistuu kohtuullisen sujuvasti Gadotin juostessa uskottavasti pitkin katuja. Ammattistuntin taidot kuitenkin tuntuvat elokuvasta puuttuvan, sillä heti kun asfaltilta hypätään puiston penkille tai jokiveneen katolle, juokseminen tuntuu ylivarovaiselta ja mekaaniselta suoritukselta paniikinomaisen eloonjäämisvietin aiheuttaman heittäytymisen sijaan. Elokuvan toista varsinaista päähahmoa näyttelee Damian Lewis. Toisin kuin Gadotin fyysinen suoritus, Lewisin rooli on oikeastaan täysin puheen varassa. Jostain kumman syystä Lewisin hahmoa pidetään pimennossa koko elokuvan ihan kuin tämän paljastukseen liittyisi jokin suuri yllätys. Lewisin näyttelemä pahis ei ole Gadotin hahmolle kuitenkaan yhtään sen tutumpi kuin katsojallekaan. Lewisin suorituksesta jää lähinnä mieleen se, että hän kuulostaa paikoittain Jason Stathamilta, ja hänen toiminnassaan ei ole oikeastaan yhtään sen enempää järkeä kuin elokuvassa yleisestikään.
Visuaalisesti The Runner on varsin vaatimaton pyrkiessään luomaan realistisen ympäristön tapahtumille. Aitoja Lontoon alueita hyödynnetään kohtuullisen monipuolisesti, mutta kuvausjälki on digitaalisen steriiliä ilman varsinaisia elokuvamaisia korostuksia tai tehostelisäyksiä. Kuva on siis niin sanotusti aidon näköinen, mikä tekee siitä hieman halvan oloisen.
Lopullinen tuomio
The Runner on jälleen yksi surullinen esimerkki teflonpäällysteisestä liukuhihnatuotteesta, joka ei edes yritä olla omaperäinen pohjaideaansa pidemmälle. Ainesta olisi voinut tarinasta ammentaa hyvinkin särmikkääseen toimintarymistelyyn, mutta lopputuote on kuin ohjekirjaa sivu sivulta kopioiva, persoonaton ja ratkaisussaan aivan liian usein nähty tusinatuote, jonka merkitystä ei voi ymmärtää muuten kuin ajan tuhlauksena. Lähinnä ongelmaksi nousee käsikirjoitus, joka tuntuu niin valmiiksi pureskellulta ja laskelmoidulta, ettei ihminen ole voinut olla mukana sen teossa, ei ainakaan lukemassa sitä läpi. Itsekin katsoin elokuvan vain sen takia, että pystyin hyödyntämään keksimäni nokkelan otsikon.
Tähdet
Formaatti: Prime Video
Ensi-ilta: 2.9.2026
Ikäraja: 12
