Sosiaalisena mediana YouTube on videopalvelu, jossa on käytännössä kaikkea. Jos kaipaa ruokaohjeita, neuvoja auton renkaanvaihtoon tai vaikka elokuva-arvioita, on niitä tarjolla YouTubessa. Tietenkin videoiden laatu vaihtelee suuresti, koska kuka tahansa voi tehdä (melkein) millaista sisältöä tahansa.
Edellä kuvatusta seuraa, että videovalinnat kertovat jotain myös katsojastaan. Listaan seuraavaksi joukon YouTuben kanavia, joita olen itse vuoden 2026 alkupuoliskolla seurannut aktiivisesti. Ensimmäiseksi huomiota herättää varmasti se, että valitsemistani kanavista vain yksi on suomalaisen tekemää sisältöä.
Videopelaaminen
YouTube on oiva paikka silloin, kun haluaa tietoa jostakin videopelistä, tai videopeleistä yleensä. Suunnilleen kaikelle mahdolliselle on olemassa videoita. Itse tapaan katsella enimmäkseen pelattavuustaltiointeja itseäni kiinnostavista peleistä. Toinen mielenkiinnon kohteeni ovat tubettajat, jotka kommentoivat asioita yksittäistä peliä laajemmin.
Keinonahkatakki on kotimaisen Jarkko Grönbergin kanava, joka keskittyy hyvin vahvasti videopeleihin unohtamatta kuitenkaan musiikkia ja elokuvia. Jarkon ääntä on miellyttävä kuunnella, ja asioiden käsittelyssä on myös sitä iän ja kokemuksen tuomaa karheutta. Vanhempi polvi muistaa Jarkon MoonTV:n Gamer-ohjelman juontajana. Tunnen Jarkon myös henkilökohtaisesti, ja hän on oikeastikin samanlainen kuin mitä videoissa esille tulee.
Arlo asustelee Yhdysvaltain länsirannikolla Seattlessa, ja raportoi suurimmaksi osaksi Nintendon tekemisistä. Mielenkiintoista on, että ”Arlo” on itse asiassa pelkkä sininen nukke, eikä videoiden tekijää itseään koskaan näytetä. Arlo painottaa videoissa positiivisuutta, mikä tekee kanavasta hyvinkin Nintendo- ja lapsiystävällisen.
Jerrel Dulay asustelee Yhdysvalloissa, ja ”kehittää videopelejä työkseen”, kuten hän asian itse ilmaisee. Kanavalla käsitellään pelisuunnittelun ohella videopelaamisen tilaa ylipäänsä, kuten esitetään kommentteja suurten pelijulkaisijoiden toiminnasta. Itse koen ehkä kiinnostavimmaksi sisällöksi tarkat analyysit siitä, miten jokin peli on saatu toimimaan niin hyvin (tai huonosti) valitulla alustalla. Tai pohdinnat siitä, miten videopeleissä tarina kerrotaan verrattuna esimerkiksi kirjoihin, elokuviin tai teatteriin. Ajoittain Dulay muistuttaa katsojia siitä, miten tärkeää on välillä sulkea laitteet, mennä ulos ja olla tekemisissä oikeassa elämässä oikeiden ihmisten kanssa. Nykyisin on niin helppoa vain juuttua verkkoon unohtaen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Tabletop Wargaming
Sanaparille ”tabletop wargaming” ei ole vakiintunutta suomalaista vastinetta, mutta kysymys on miniatyyreillä pelaamisesta varsin isokokoisella laudalla. Lisäksi pelialueen maasto on reilusti kolmiulotteista, ja keskeistä on, että niin miniatyyrit kuin maastokin kootaan ja maalataan itse. Jotkut myös suunnittelevat ja rakentavat oman maastonsa, mutta niin pitkälle en ole ainakaan vielä edennyt.
Tabletop Minions eli Adam Loper pitää majaansa Yhdysvaltain Wisconsinissa, ja kanava keskittyy tabletop wargamingin eri puoliin. Sijansa saavat niin kokoaminen, maalailu, pelaaminen kuin uusien pelien suunnittelukin. Sisältö on suunnattu varsinkin harrastuksen vasta-alkajille, mikä tietenkin tekee videoista erittäin helposti seurattavia. Kanava haluaa selvästi pysytellä erossa kulloinkin verkossa liikkuvasta negatiivisesta draamasta, mikä on ihan hyvä ratkaisu.
Dana Howl on kanadalainen perheenäiti, joka keskittyy kanavallaan kaikenlaiseen askarteluun ja maalaamiseen. Sitä varsinaista pelaamista on niin ikään mukana, mutta varsin vähän. Dana Howlin tekniikka nojaa vahvasti kynäruiskun käyttöön, ja hän pyrkii siihen, että jokainen maalattu miniatyyri ja rakennus kertovat jonkinlaisen tarinan. Videoiden esitystapa on rauhallinen ja selkeä.
Ninjon eli Jon Ninas on Yhdysvaltain Minnesotassa asusteleva keski-ikäistyvä perheenisä, jonka intohimona on testata kaikki uudet tuotteet, joita miniatyyrien maalailuharrastuksen avuksi julkaistaan. Kanava keskittyy ennen kaikkea maalaamiseen, ja juuri tässä videoiden katseleminen toimii mahtavana inspiraation lähteenä omalle harrastamiselle. Jos ei pidä varaansa, saattaa ylenmääräinen miniatyyrimaalien kerääminen tarttua.
Glass Half Dead on brittiläisen Andrew Lynchin kanava, jonka painopiste on vahvasti Warhammer 40,000 -maailmaan sijoittuvassa pelissä Kill Team. Kyseessä on kilpailullinen – ja isoa ”40k” -peliä merkittävästi pienempi – pöytäpelikokemus, jossa suuren armeijan sijaan liikutellaan vain 6–10 miniatyyriä. Lynch on omien sanojensa mukaan punavihervärisokea, mikä on helppo uskoa, kun katsoo hänen maalaamiaan miniatyyrejä. Tarkoitan tällä sitä, että värivalinnat luovat lopputulokseen tunnelman, joka selvästi erottuu muista. Glass Half Deadia seuraamalla pysyn hyvin kartalla siitä, mitä Kill Teamin kilpailullisella puolella tapahtuu.
Politiikka ja maailmanmenon kommentointi
Amerikkalaisen ja brittiläisen Kansainyhteisön poliittinen elämä heijastuksineen ei tokikaan näy täällä Suomessa ainakaan sellaisenaan. Olin aiemmin kihloissa amerikkalaisen naisen kanssa, ja tuona aikana opin seuraamaan Atlantin takaisia kotkotuksia. Sittemmin tämä vaihe on jäänyt niin sanotusti päälle, oman viihteeni vuoksi.
Sydney Watson kommentoi Yhdysvaltain Texasista ennen kaikkea sosiaalisen median erilaisia ilmiöitä ja ihmisiä. Joskus aihevalinnat ovat sellaisia, etten ole niistä aiemmin koskaan kuullutkaan. Mutta silloin onkin mitä parhain hetki oppia jotain uutta katsomalla video. Watson on kotoisin Australiasta, joten lopputuloksena on erikoinen yhdistelmä brittiperäistä taustaa amerikkalaisessa ympäristössä.
Shoe0nHead eli June Nicole Lapine on hänkin amerikkalainen, ja kommentointi on varsin kärjekästä. Sijansa saavat milloin heikäläiset presidentinvaalit, uudet sodat Lähi-idässä ja ihmisten huonot käytöstavat niin oikeassa elämässä kuin sosiaalisessa mediassa. Minulle pohjoismaalaisena katsojana Shoe0nHead on kiinnostava tirkistysaukko siihen, mitä kaikkea Atlantin toisella puolella tapahtuu.
Elokuvat ja TV-sarjat
Olen katsellut elokuvia niin kauan kuin olen pystynyt keskittymään riittävän pitkään ruudun ääressä istumiseen. Ei siis liene yllätys kenellekään, että kulutan elokuviin ja TV-sarjoihin liittyvää sisältöä myös YouTubessa.
The Critical Drinker eli Will Jordan on skotlantilainen mies, jolla on omalaatuinen tyyli kommentoida elokuva-alaa sen eri muodoissa. Hän on kunnostautunut myös kirjojen kirjoittajana, ja ilmeisesti myös jossain määrin elokuvantekijänä. Tätä on pidettävä hyvänä asiana, sillä toisten tekemisten kritisoiminen on helppoa, mutta on kokonaan toinen asia antaa oma panoksensa taiteelle tehden sama itse perässä. Elokuvateatterissa käyminen, ja suoratoistopalveluiden tilaaminen ovat nykyisin sen verran kallista hupia, että ennen leffalipun ostamista olen ajoittain katsellut, mitä mieltä The Critical Drinker on asiasta. Joskus olen samaa mieltä, ja joskus eri mieltä, mutta voittopuolisesti ainakin melkein samaa mieltä.
Jeremy Jahns paukuttaa nettiin elokuva-arvioita tiiviisti esitettynä. Itse esitystapa on yleensä viihteellinen ja helppo seurata, vaikka puheena oleva elokuva ei sitä olisi. Kyseessä olevan elokuvan sanomasta olen ajoittain eri mieltä, mutta samaan aikaan on tunnustettava, että Jahns osaa loistavasti eritellä elokuvan eri osat ja rakenteen. Hän siis keskittyy selvästi enemmän elokuvaan mekaanisena tuotteena, ja vasta sen jälkeen siihen, millaisia tunteita ja ajatuksia kerrottu tarina herättää.
Sokerina pohjalla
Mythbusters eli kotimaisittain Myytinmurtajat oli TV-ohjelma, jota tehtiin kaikkiaan 15 tuotantokautta vuosina 2003-2018. Joukko kokeneita insinöörejä rakensi mitä ihmeellisimpiä vekottimia testatakseen kaikenlaisia kerrottuja tarinoita (eli myyttejä). Aikaa myöten aiheiden käsittely muuttui selvästi tieteellisemmäksi alkuaikojen hassuttelun sijaan. Tai oikeammin mukaan tuli enemmän tiedettä hassuttelun säilyessä ennallaan. YouTubeen on ladattu runsaasti kokonaisia jaksoja, ja olen tavannut pyörittää videoita taustalla samalla, kun maalaan miniatyyrejä. Näin yhdistän kätevästi toisiinsa käsillä tekemisen ja uuden oppimisen.
