Ohjaaja David Ayerin Heart of the Beast tuntuu siltä, että on haluttu lähteä metsään kuvaamaan jotain pientä kaukana kaupungin hulinasta. Koko elokuvassa nähdään tasan kolme ihmistä, ja eläimiä vähän enemmän. Kantavana teemana on odotetusti ihmisen ja koiran keskinäinen suhde.
Takaisin sivistyksen pariin
Eläköitynyt erikoisjoukkojen sotilas James Belmont (Brad Pitt) ja hänen taistelukoiransa Odin viettävät rauhallista reissua Alaskan erämaassa. Belmont saa kesken paluulennon sydänkohtauksen, ja pienkone syöksyy lampeen. Sen jälkeen tavoitteena on tietenkin päästä takaisin ihmisten ilmoille.
Vaikuttava tarina ei aina tarvitse toimiakseen monimutkaista juonta. Heart of The Beast on juuri sellainen. Elokuvateatteriin mennessään katsoja tietää jo suunnilleen, mitä on tulossa. Selviytymiskamppailu muuttuu edetessään alati vaikeammaksi, ja pimeän aikaan unissa esiin nousevat myös menneet sotakokemukset. Nämä lyhyinä välähdyksinä esitettävät sotapätkät on ymmärrettävästi haluttu elokuvaan sisällyttää, mutta kovinkaan suurta lisäarvoa ne eivät tarinaan tuo.
Teknisesti pätevä ja ”ihan OK”
Erämaan maisemat ovat odotetusti upeita, ja muutenkin elokuva on teknisesti kaikin puolin pätevä. Esitystapa on kautta linjan verkkainen, ja vain muutamien hetkien ajan mukana on pulssia kohottavaa tiukkaa toimintaa. Brad Pitt hoitaa työnsä niin ikään hillitysti ja vakaan kokemuksen tuomalla itsevarmuudella. Toisin sanoen valittamisen aihetta ei ole.
Heart of the Beast tekisi ehkä suuremman vaikutuksen, jos olisi käynyt Alaskassa, harrastaisi eräretkeilyä, pitäisi koiria tai olisi jollakin tavalla hankkinut viimeaikaista kokemusta sodankäynnistä. Mutta jos katsojalla ei ole mitään edellä mainituista, saattaa kokemus jäädä jokseenkin laimeaksi. Kyseessä on kaikin puolin pätevä elokuva, jonka katsoo ihan mielellään ainakin yhden kerran.
Tähdet
Formaatti: Cinema
Ensi-ilta: 25.9.2026
Ikäraja: 12
