Eetu Salin (1866-1919) on jäänyt Suomen historiaan yhtenä SDP:n perustajista. Hänet muistetaan myös väkivallattomin keinoin käytävän luokkataistelun kannattajana. Valitettavasti tämä viimeksi mainittu meni kauhealla tavalla pieleen, kun Suomessa käytiin sisällissota vuonna 1918. Henkilökohtaisessa elämässään Salin oli alkoholisti, ja taustaltaan suutari.
Ei elokuva, mutta ei teatteriesityskään
Punainen peto kertoo tämän historian hämärään harmillisesti unohtuneen ihmisen tarinan. Kyseessä on kummallinen yhdistelmä elokuvaa ja teatteriesitystä olematta lopulta kumpaakaan. Näin saadaan ajasta ja paikasta toiseen pomppiva kokonaisuus, jossa suorastaan kamala lavastus vuorottelee kankean dialogin kanssa.
Lavasteiden kehnoutta ei voi kylliksi korostaa. Elokuvassa esimerkiksi hiihdetään useaan otteeseen, mutta kuvaukset on tehty jonkinlaisen kankaan edessä teatterin lavalla. ”Lumi” on selkeästi sieltä ja täältä rypistelty valkoinen kangas. Vankityrmän ja Helsingin katujen ainoa erottava tekijä on näyttelijän puvustus yhdessä hieman erivärisen pystyyn nostetun vaneriseinän kanssa.
Kuten jo mainitsin, ajallisesti tarina pomppii edes takaisin Salinin elämän eri vaiheissa. Ja koska lavastus estää paikan tunnun syntymisen, on ainoa mielekäs viittaus kustakin ajasta ja paikasta ruudun alalaidassa kulkeva teksti. Kyllä katsoja tälläkin tavalla tarinan perässä pysyy, mutta tekijöiden olisi pitänyt käyttää toisenlaisia keinoja juonen edistämiseksi.
Käsikirjoitettu dialogi erottuu väärällä tavalla
Dialogissa vaihtelevat mitä ilmeisimmin Salinin oikeat puheet, ja toisaalta käsikirjoittajan mukaan lisäämä teksti. Ongelmaksi muodostuu, että eron huomaa liian selvästi. Aikakauden oikeat paatokselliset julkistukset erottuvat liian erilaisina käsikirjoittajan lisäämiin teksteihin verrattuna. Näin muodostuu tahattomasti kuva kahdesta täysin erilaisesta ilmaisutavasta, jotka eivät sulaudu lainkaan yhteen.
Pala Suomen historiaa huonosti kerrottuna
Punainen peto on huono teos. Se on huono elokuvana, se on huono näytelmänä ja se on myös huonosti käsikirjoitettu. Tarina päähenkilöineen on kuitenkin ehdottomasti kertomisen arvoinen. Suosittelenkin perehtymään aiheeseen esimerkiksi kirjastossa. Ja tämä elokuva kannattaa ohittaa kokonaan.
Tähdet
Formaatti: Cinema
Ensi-ilta: 2.10.2026
Ikäraja: 12
