Huippusuositusta mätkimispelisarjasta huolimatta Street Fighter -aiheista elokuvaa ei ole kovin useasti nähty. Iso syy tähän on varmaankin yli 30 vuoden takainen ysärikalkkuna. Mutta kun Mortal Kombat -pelielokuva saatiin onnistuneesti käynnistettyä uudestaan, on nyt hyvä aika taas taistella asian puolesta. Ja niin uusi Street Fighter taisteli itsensä valkokankaalle isojen odotusten kera, mitkä johtuivat pitkälti elokuvan räväkästä mainostamisesta.
Street Fighter -ottelu tuo jälleen yhteen lapsuuden ystävät Ryun (Andrew Koji) ja Kenin (Noah Centineo), joiden tiet erkanivat vuosia sitten traagisissa merkeissä. Suhteensa paikkailun ja mestaruudesta kisaamisen ohella kaverukset päätyvät taistelemaan hengestään, sillä taistelun järjestäjällä eli Bisonilla (David Dastmalchian) on pahat mielessä.
Tyylien törmäys vie pohjan kokonaisuudelta
Street Fighter on vauhdikas elokuva. Tilanteet ja tapahtumat vaihtuvat huimaa vauhtia, eikä suvannoille juuri jää aikaa. Elokuva yhdistelee teemoja ja tyylejä niin laidasta laitaan, että kokonaisuus tuntuu lähinnä tilkkutäkiltä valintoja. Elokuva ei osaa valita selkeää kaistaa vaan ajelehtii gonzoilu-perseilystä toiminnan kautta vakavaan draamaan harva se hetki, joten lopputuloksesta on mahdotonta saada kunnollista otetta, Vähän samoin kuin väärällä tavalla nolosta yhteislauluhetkestä. Tekijät ovat kunnioittavassa määrin ottaneet viitteitä ja suoria lainauksia pelisarjasta kuitenkaan ymmärtämättä, ettei elokuva mediana toimi samalla tavalla kuin peli. Myös Street Fighter -pelien japanilaisten tekijöiden tiivis mukanaolo jättää tiettyjä jälkiä elokuvaan, mitkä eivät välttämättä tunnu kovin kotoisilta länsimaisesta yleisöstä. Tosin osa näistä ideoista on myös oikeasti hyviä ja piristäviä.
Karismaa on, mutta ohjaus eksyy sivuraiteille
Näyttelijät ovat kauttaaltaan karismaattisia ja istuvat rooleihinsa hyvin. Tunteiden esiintuominen on sujuvalla tasolla komediallisen toimintaelokuvan vaatimuksiin nähden, ja vaikka päähahmot ovatkin kliseisiä, he ovat silti miellyttäviä. Harmillisesti pääpahiksen roolia vetävä David Dastmalchian ja kilpailun juontajana meuhkaava Eric André lyövät roolinsa pahasti yli päätyen todella rasittaviksi ja noloiksi seurata. Sanoisin kuitenkin, ettei kyse ole niinkään näyttelijöiden taitojen puutteesta vaan ohjaajan visiosta, joka on usealla osa-alueella elokuvassa täysin tuuliajolla.
Toiminta hukkuu levottomaan kameratyöhön
Taistelupeleihin perustuvassa toimintaelokuvassa harmittaa myös se, että taistelutaitoisten näyttelijöiden kyvyt pidetään piilossa liian tiiviiksi rajatun kuvan, valtoimenaan heiluvan kameran ja liian hektisen leikkauksen avulla. Pahimmillaan elokuva katkaisee kohtauksia kesken avainhetkien, ja useita kertoja jäi hämmentynyt olo, koska ei ollut täysin selvää, miten kyseiseen ympäristöön tai tilanteeseen päädyttiin. Yleisesti kuvausjälki on kuitenkin näyttävää, ja meno pelien mukaisesti elämää suurempaa toimintaa. Komeat ympäristöt vaihtuvat tiuhaan, tehosteet ovat pitkälti huoliteltuja ja meno energistä. Erityisesti mieleen jäi nokkelasti takautumia kertovan animaation jälki, joka olisi ollut jo itsessään riittävä tyylivalinta koko tarinan kertomiseen.
Ysärisoundeista sähköä menoon
Street Fighterin musiikkivalinnat ovat osuneet nappiin. Elokuva hyödyntää useampaa ysärihittiä oivasti luomaan tilanteeseen istuvaa tunnelmaa. Tämän lisäksi elokuvan ääniraidalla on lukuisia napakoita elektromenopumppuja, jotka antavat elokuvalle sähköistä energiaa.
Potentiaali hautautuu sekavaan kokonaisuuteen
Olisin niin kovasti halunnut pitää Street Fighterista, mutta pelkästään hienoilla kuvilla ja napakalla musiikilla ei tehdä hyvää elokuvaa. Elokuva poukkoilee niin laidasta laitaan lähinnä kameratyöllä pilattujen toimintakohtausten välissä, että kokonaisuus jää pitkälti epäselväksi sekoiluksi ja ennen kaikkea pelleilyksi. Ainekset hyvään elokuvaan ovat nähtävissä, mutta mukana on liian monta erilaista kokkia ilman selkeää reseptiä. Ei Van Dammen alkuperäiselokuvalla enää olekaan niin paljoa hävettävää, koska tämä uusi versiointi kopioi useamman väärän valinnan suoraan edeltäjältään. Katsotaan näitä Street Fighter -elokuvia taas uudestaan 30 vuoden päästä.
Tähdet
Julkaisupäivä: 16.10.2026
Ikäraja: 12
