Scifi-klassikot käsittelyssä on juttusarja, joka esittelee science fiction -kirjallisuutta, joita voidaan hyvällä syyllä ja kiistatta pitää klassikoina. Keskitymme sarjassa wanhaan kirjallisuuteen, joita voidaan pitää nörtin yleissivistykseen kuuluvina teoksina – tai vähintään tutustumisen arvoisina.
Robert Heinlein on yksi alkuperäisistä science fictionin Grand Mastereista. Virallisesti nimeltään Damon Knight Memorial Grand Master Award on kunnianosoitus elämäntyöstä scifin tai fantasian parissa, ja hyvin tuottelias Heinlein kuuluu heihin vakaasti – onhan hän ensimmäinen palkinnon saaja.
Kuu on julma (The Moon is a Harsh Mistress) vuodelta 1966 on syystäkin palkittu muun muassa Hugo-, Locus- ja Prometheus-palkinnoilla. Kaiken kukkuraksi käsite ”ei ole ilmaista lounasta” on levinnyt kirjan ansiosta, vaikka itse käsite onkin hieman kirjaa vanhempi.
Kovan paikan ihmiset
Kuu on tulevaisuuden Australia, jonne lähetetään karkotettavaksi tuomittuja ihmisiä. Kova ympäristö luo kovia ihmisiä, joten luonnonvalinnan kautta selviytyjien joukko on hyvin valikoitunut. Samalla Maa kärsii liikakansoituksesta ja on tyystin riippuvainen Kuusta lähetettävistä satolähetyksistä, sillä matalan gravitaatiokuopan ansiosta kuljetuskustannukset Kuusta Maahan ovat matalia.
Kaikkea hallinnoi ylivalvoja sekä hänen kaiken näkevä tekoälynsä. Päähenkilö Mannie työskentelee teknikkona, kunnes hän yllättäen huomaa tietokoneen saavuttaneen tietoisuuden. Ihmisen ja tietokoneen välille muodostuu ystävyyssuhde, joka johtaa pian yllättäviin seurauksiin.
Kuun separatistiliike tajuaa tilaisuuden tulleen, sillä he pääsevät hyödyntämään tekoälyn resursseja paitsi kumouksen toteuttamisessa, myös sen suunnittelussa ja todennäköisyyksien laskelmoinnissa. Tästä käynnistyy pitkä taistelu Maan imperialisteja vastaan.
Edelläkävijä monessa mielessä
Kirja on ollut edelläkävijä monella tavalla. Sen kuvaus tekoälystä on aikaansa edellä, sillä 60-lukuiseksi teokseksi tekoälyn kohtaamat ongelmat kuulostavat moderneilta. Rakkine osaa kyllä toteuttaa monenlaisia teknisiä ratkaisuja, mutta sillä on haasteita inhimillisessä vuorovaikutuksessa – millainen on hyvä vitsi? Jokainen kielimalleja käyttänyt ihminen tunnistaa samat haasteet.
Myös yhteiskunnan kuvaaminen on ainutlaatuista. Kuun sukupuolijakauma on voimakkaan vääristynyt siten, että miehiä on yli kaksi kertaa naisia enemmän. Tämä johtaa yhteiskuntaan, jossa yhtäältä häirintä naisia kohtaan on absoluuttisen kiellettyä, toisaalta erilaiset moniavioiset järjestelyt ovat yleisiä ja perin queerin monimutkaisia.
Yhteiskunta on muutenkin anarkistisen libertaristista, sillä Maan ihmisiä kiinnostaa lähinnä viljatoimitusten säännöllisyys – muutoin Kuun väki saa järjestäytyä aivan omalla haluamallaan tavalla, mistä seuraa omintakeisen libertaari tapa rakentaa yhteiskunta. Jos rahat eivät riitä happeen, on aina vaihtoehtona kävellä ulos ilmalukosta, ilmaisia lounaita kun ei ole.
Kuu on julma on ehdottomasti ja hyvästä syystä klassikko, jonka lukeminen yhä tänä päivänä on asiaan kuuluvaa. Vaikka science fiction -ympäristö ei kiinnostaisi, toimii romaani tarvittaessa näppäränä käsikirjana esimerkiksi matemaattisesti tehokkaimpaan tapaan järjestää vallankumoukselliset solut ja niiden väliset viestintäketjut.
