Koska viimeksi pääsit pelaamaan museossa?
Pelitaide, tuo kiistanalainen käsite! Vuosikausia tutkijat ja harrastajat ovat väitelleet siitä, voidaanko pelejä laskea taiteen piiriin kuuluviksi tuotoksiksi. Aihe on monimutkainen lähinnä sen vuoksi, että teosmuotona videopelit ovat kohtuullisen tuore, vain joitain vuosikymmeniä vanha ilmiö.
Samaa keskustelua on käyty aiemmin muistakin teosmuodoista, kuten esimerkiksi elokuvista. Voivatko elokuvat olla taidetta? Elokuvat teknologiana keksittiin 1800-luvun lopulla, joten nyt 130 vuotta myöhemmin konsensus alkaa olla selkeä: elokuvia voidaan käsitellä taiteentutkimuksen keinoin.
Oma näkemykseni peleistä on selkeä: ne ovat taidetta, ja niitä voidaan arvioida siinä missä taideteoksiakin. Minulla voi olla pelikriitikkona asiaan melkoinen puolueellisuus, mutta tätä asiaa on parasta käsitellä myöhemmin erikseen julkaistavassa kirjoituksessa.
Helsinkiläinen Amos Rex -museo ottaa asiaan selkeän kannan: pelit kuuluvat taidemuseoon. Generation 2026 on nuorien taiteilijoiden erikoisnäyttely, jonne on kuratoitu 50 nousevaa taiteilijaa. Kriteerit ovat väljiä: lähinnä taiteilijoiden on oltava 15-23-vuotiaita, ja heillä on oltava jokin sidos Suomeen.
Olennaista on, että luovia rajoitteita ei ole. Tämä merkitsee sitä, että mukaan on mahtunut lukuisia hyvin erilaisia lähestymistapoja taiteeseen. Esillä on perinteisiä maalauksia, veistoksia, installaatioita ja valokuvia, mutta kaikkein mielenkiintoisinta antia ovat hitusen kovimman laatikon ulkopuolelle kuikuilevat teokset.
Suurella päänäyttelyalueella on ääniteoksia, performansseja varten asetettuja alueita sekä erityisesti Retry Mediaa kiinnostavat kolme videopelitaideteosta, joita vierailijat pääsevät pelaamaan.
Ensimmäisenä vastaan astuu Eino Intosalmen minimalistinen Memory Leak Garden, jonka ohjaamiseen riittävät hiiripainikkeet ja hiiri. Psykedeelinen maailma on kirkkain värein koristeltu, jopa painajaismainen dystopia, jossa pelaajan tehtävänä on kävelysimulaattorimaisesti kävellä ympäriinsä perehtyen alueeseen.
Memory Leak Garden muistuttaa vahvasti indiepläjäys ENA: Dream BBQ:ta, jonka oudossa maailmassa seikkailu on varsin dalimainen kokemus. Mitään tavoitteita hahmoilla ei ole, mutta maailman tutkiminen itsessään on erityinen ja kutkuttava kokemus.
Hieman perinteisempää seikkailugenreä edustaa Iiris Itäkannaksen, Elsa Keravan, Joanna Linnapuomin, Esteri Puninin ja Aaro Uusitalon Dungeon of Despair, jossa pelaaja liikkuu ruudukkomaisessa seikkailutyrmässä keskustelemassa vastaan tulevien hahmojen kanssa. Tyrmästä ei ole poispääsyä, vai onko?
Vaikka pelaaja pääsee keskittymään tarinaan omalta näytöltään, on varsinainen yleisö muu museoväki, joka osallistuu seuraamalla pelaajan seikkailemista erilliseltä laajakulmanäytöltä mukavasti Fatboy-tuoleilla kelluen. Kysymys onkin: kuka on pelaaja ja ketä varten tässä pelataan – hahmoa, itseään vai muuta yleisöä varten? Selvänä puutteena tekstityksiä ei ole käännetty suomeksi tai ruotsiksi, toisin kuin lähes kaikki muu tekstimassa museossa.
Kolmas ja vaikuttavin seikkailu on Lari Rouvisen Tuonpuoleinen elämä, jossa pelaaja ohjaa lesken seikkailua barokkisalien halki. Teos on sijoitettu erilliseen pimennettyyn huoneeseen, jonne seikkailua mahtuu seuraamaan enintään parikymmentä ihmistä.
Tuonpuoleinen elämä on niin ikään kävelysimulaattori, jossa hahmoa juoksutetaan läpi kartanon huoneiden Xboxin ohjaimella. Kerronta on tunteellisen intensiivistä, mitä vahvistaa pimennetyn huoneen luoma tunnelma. Tyyli on otettu suoraan moderneista narratiivisista seikkailuista, joissa aktivoitavat keskustelut on merkitty selkeillä pallokuvakkeilla.
Videopeliteoskolmikosta Tuonpuoleinen elämä on ehdottomasti vahvin suoritus, sillä lyhyestä kestostaan huolimatta se on ainoa, jota voisin kuvitella pelaavani myös kotikoneellani. Lesken sielunelämään eläytymistä vahvistaa onnistunut taustamusiikki.
Vierailu kannattaa pyrkiä ajoittamaan päiviin, jolloin museossa esitetään joitain performansseista. Valinnanvaraa on, sillä näyttelyn aikana noin 20 päivänä esitetään jokin performanssi. Mielenkiintoisimmat mahdollisuudet ovat tarjolla 11.8. ja 25.8., jolloin tilassa järjestetään live-roolipelaamista. Mielenkiintoista, jopa ainutlaatuista!
Amos Rex
Mannerheimintie 22-24, Helsinki
Ma, Ke-Pe 11-20
La-su 11-17 [Generation 2026 -näyttely 13.5.-6.9.2026]
