Vuoden 2026 Ropecon keräsi jälleen yli 11 000 osallistujaa. Myös Retry Media kävi tutustumassa tämän vuoden antimiin. Juttusarjassa esitellään katsauksia mielenkiintoisimpiin pelattuihin demoihin.
Blast from the Past
Descent: Journeys in the Darkia voi pitää pienenä läpimurtopelinä, jonka ensimmäinen painos vuonna 2005 yhdisti roolipelimäistä toimintaa Heroquestin kaltaiseen toimintamekanismiin. Aivan roolipelistä ei voi kuitenkaan puhua, sillä yksi pelaajista joutuu tai pääsee toimimaan Overlordina, pääpahiksena, jonka tehtävänä on ohjata vihollisia ja pyrkiä voittamaan muut pelaajat.
Nykyisin Descent-sarja tunnetaan paremmin muutaman vuoden takaisista Descent: Legends of the Dark -peleistä, jotka korvasivat pääpahiksen tekoälyn ohjastamalla tarinankertojalla ja organisoijalla. Wanhalla Journeys-klassikolla on kuitenkin edelleen paikkansa pelipöydillä.
Napakkaa nopeutta
Demosessioon päätyi toisen painoksen paketti vuodelta 2012, joka muutti alkuperäisen julkaisun tasapainoa, ja toisaalta myös hieman yksinkertaisti lukuisia sääntöjä. Tällaisenaan pelattu skenaario oli oikein napakka, joten kahdessa tunnissa onnistuimme paitsi opettelemaan säännöt, myös läpäisemään tehtävän neljällä sankarilla yhtä pääpahispelaajaa vastaan.
Kampanjamaasto rakennetaan yhteen liitettävistä ruutupohjaisista palasista. Pelin omistaja oli ilahduttanut seuruettamme maalaamalla kaikki paketin mukana tulevat miniatyyrit poikkeuksellisen hienosti. Ruudukossa vinoliikkuminen on mahdollista, jonka vuoksi suosin enemmän sotapelien tai Gloomhavenin heksapohjaista lautaa.
Perusmekanismina jokaisella hahmolla on käytössään kaksi toimintoa, kuten liikkuminen, hyökkääminen, taitojen käyttäminen tai monet muut erikoistoiminnot. Halutessaan saman toiminnon voi käyttää myös kahdesti, joten hyvässä asemassa oleva hahmo voi tehdä esimerkiksi kaksoishyökkäyksen.
Kulutettavina resursseina ovat hahmojen terveys ja uupumus, joiden tasapainoa on syytä kyetä pitämään yllä. Vahinkoa tulee sisään nopeasti, mutta pelaajahahmon kellistyminen ei ole lopullista, ainoastaan kolmatta tärkeää resurssia – aikaa – kuluttavaa.
Loputtomat nopat
Hyökkäykset ratkaistaan erilaisilla nopilla, joiden määrä ja laatu riippuvat hyökkäyksen tyypistä ja aseesta. Yleensä myös puolustaja pääsee heittämään puolustusnoppaa, joka vähentää sisään tulevaa vahinkoa.
Ampumahyökkäyksillä on oivallinen mekanismi, jossa nopanheitto määrittää paitsi vahingon, myös kantaman. Osuakseen hyökkääjän on onnistuttava heittämään silmäluvut, jotka kerryttävät tarpeeksi suuren kantama-arvon – ja tämän lisäksi silmäluvuissa olisi hyvä olla myös vahinkoa. Tämä aiheuttaa sopivaa tasapainottelua aseiden tehokkaan kantaman kanssa.
Välillä nopat saattavat synnyttää myös erikoisbonuksia tuottavia surge-salamoita, joiden tarjoamat edut vaihtelevat laajasti laidasta laitaan hyökkäystyypistä ja hahmosta riippuen.
No rest for the wicked
Seikkailussa on jatkuvasti sopivaa paineen tuntua. Pelaajat joutuvat usein pelaamaan jonkinlaista aikarajaa vastaan, eikä Overlord pelaa avoimilla korteilla. Pääpahiksella on lähes poikkeuksetta käytössään erilaisia yllätyskortteja, joilla pelaajapoppoota on mahdollista jallittaa ja kampittaa.
Toisaalta hahmot ovat voimakkaita, kuolemattomia ja yleensä keskenään hyvin koordinoituja. Tämä tekee Overlordin työstä kovin vaikeaa. Pelasin itse vain pelaajahahmolla, mutta vaikutelmani oli, että se oli pahistelua hauskempaa.
Tätä nykyä Descent: Journeys in the Darkin löytää lähinnä kierrätyskappaleena, sillä tuoreempi Legends of the Dark on vienyt uusiokappaleiden myynniltä ilmatilan. Kuitenkin jos kutsu pelipöytään saapuu, ei kutsun hyväksymistä kannata epäröidä!
+ Sujuvan nopeatempoinen seikkailu
– Ruutukaava toimii huonommin kuin heksat
– Yhden pelaajan rooli pahiksena on ikävä
Kyseessä on pika-arvio lyhyen peluutuksen perusteella ilman tähtiä.
Lue sarjan muut osat täältä.
