Keskikesän henkeä nimessään uhkuva Marumittu Games on onnistunut saamaan kepeän valkoisen D-topia-seikkailupelinsä korkeatasoisesti valikoidun Annapurna Interactiven julkaisemaksi. Annapurna tunnetaan laadustaan ja yksinoikeudestaan julkaisuidensa suhteen, joten odotukset ovat välittömästi taivaissa.
Seikkailussa pelaaja ohjastaa Shiroa, utopistiseen D-topian maailmaan valittua työntekijää, jonka tehtävä ohjaajana on pyrkiä silottelemaan maailmasta pois niitä kipupisteitä, joita kaiken näkevä tekoäly ja ympärillä häärivä robottiarmeija ei kykene poistamaan.
Alusta asti maailma on niin puhtaan valkoinen, että olin lähes varma kirkkaana hohtavien seinien takaa paljastuvan jonkinlaisen synkän dystopian. Aivan näin ei kuitenkaan ole, sillä kyseessä on kevyt lepostelupeli (cozy game), joka tuottaa pelaajalle enimmäkseen hyvää mieltä.
Kävelyä ja simulointia
Pelaaja kävelee ympäriinsä, keskustelee ihmisten kanssa, syö ja työskentelee hyvin kevyen oloista työpäivää – jota tehdään lähinnä sen vuoksi, että ihmiset kokisivat olonsa tarpeelliseksi. Käytännössä kyseessä on köykäisiä pulmapähkinöitä, jotka eivät montaa päänrapsutusta vaadi.
Valintojakin tulee vastaan, sillä keskusteluissa on usein kaksi erilaista vastausvaihtoehtoa, jotka voivat vaikuttaa hahmojen tyytyväisyyteen pelaajaa kohtaan. Myös kerran noin puolen tunnin mittaisessa luvussa pelaaja joutuu tekemään suuremman valinnan – noudattaako sääntöjä orjallisesti, vai pyrkiäkö joustamaan niistä kansalaisten miellyttämiseksi? Jos isännättömät kissat ovat kiellettyjä kaupungissa, onko syytä pistää kisu piikille vai miettiä luovempia ratkaisuja?
Kortit paljastetaan pelaajalle lähes alussa – kaikesta yrittämisestä huolimatta maailma ei ole täydellinen, vaikka tekoäly tekee parhaansa. Juuri tähän tarvitaan ihmisten, eli pelaajan, vuorovaikutusta asukkaiden kanssa.
Oletko palikkapää?
Tärkeä pelimekaniikka on siirtymä niin sanottuun blokkitilaan, joka on eräänlainen maailman virheenkorjaustila. Jos jotain on korjattava tai uudelleenohjelmoitava, voi pelaaja siirtyä alueelle sijoitettujen terminaalien avulla tummasävyisempään tilaan, joka paljastaa totuuden valkohohtoisen pinnan alla.
Kamerarobotit eivät leiju ilmassa itsestään, vaan droonien avulla, ja monet robotit ovat kovin julkista pintaansa kuutiomaisempia. Myös robottien viestintä blokkitilassa on tylpän suoraviivaista – jaksavatpa jotkut jopa muistuttaa, ettei vuorovaikutus heidän kanssaan ole sosiaalisesti kohteliasta takahuoneen kautta. Pimeällä puolella on muitakin pieniä yllätyksiä, joten sinne vilkuilu silloin tällöin on suotavaa, vaikkei juoni sinne suoranaisesti ohjaisi.
Maailma on rakennettu hienosti, sillä vaikka varsinainen seikkailu tapahtuu viikon aikajakson aikana D-topian maailmassa, paljastetaan pelaajalle pieniä viittauksia muihinkin maailmoihin. D-topia ei ole ainoa kirjainmaailma, vaan se sattuu olemaan onnellisuuden maksimointiin tähtäävä alue.
Kaikkein pahimmat ja epäkelvoimmat yksilöt pääsevät tutustumaan Z-topiaan, mutta sen yksityiskohdat jätetään pelaajan mielikuvituksen varaan. Tämä on erinomaista maailmanrakentamista.
Kevyttä ja rasvatonta
Aivan hirveän paljoa tekemistä ei ole kävelyn, jutustelun ja satunnaisen shoppailun ohella. Kuusi episodia kävelee läpi parhaimmillaan parissa illassa, mutta toisaalta kevyeen hintalappuunsa suhteutettuna tämä on aivan kelpo kauppa.
D-topiaan kannattaa heittäytyä ennakkoluulottomasti kuitenkin muistaen, että kyseessä on nimenomaan lepostelupeli. Pehmeä jutustelu ja keveiden ongelmien ratkaisu saattaa laskea sykettä, mutta kovin suuria pelillisiä elämyksiä se ei tämän päälle kykene tarjoamaan.
+ Passeli välipalapeli, erikoinen maailma
– Hieman liiankin kevyt ja helppo
Tähdet
Testialusta: PC
Julkaisupäivä: 14.7.2026
Ikäraja: 7
